KATTIKLAANIN

KASVATUSTAVOITTEET:

RAGDOLLIT - Tabbykuvioisten ragdollien kasvatus perinteisillä väreillä (ruskeat, siniset). Henkilökohtainen lempiväri/-kuvio on sinitabbynaamio colourpoint.

BENGALIT - Erityisenä kiinnostuksen kohteena lumivärit sekä täplillä että marmorikuviolla. Kasvatusohjelmassa toki myös perinteiset ruskeat. Henkilökohtainen lempivärini on tonkineesinaamio.

Minä, mieheni ja kissani asumme Ruukissa Siikajoen kunnassa Oulun ja Raahen välissä. FIN*Kattiklaanin hyväksyttiin kasvattajanimeksi elokuun 2006 lopulla. Nimi juontaa juurensa Jean Untinen-Auelin kirjasarjaan Maan lapset, mutta eipä siitä sen enempää. En muista tarkalleen, milloin kiinnostuin ragdolleista, mutta kissoista olen kuitenkin pitänyt pienestä pitäen. Päätökseni hankkia ragdoll vahvistui POROK:in Kempeleessä järjestämässä näyttelyssä kesällä 2005, jolloin sain ensikertaa pitää ragdollia sylissä. Ihastuminen tähän rotuun johti siihen, että jo elokuussa uusi perheenjäsen pienen ragdollpojan (FIN*Metsänkuninkaan Barrett) muodossa asettui taloksi. Kaksi maatiaiskissaa minulla oli jo ennestään. Vähitellen kypsyi ajatus myös pienimuotoisesta ragdollkasvatuksesta. Seuraava askel oli ihastuminen tabbykuviointiin.

Kärsimättömän luonteeni vuoksi en tietenkään malttanut jäädä odottelemaan tätä väritystä olevaa pentua Suomesta vaan kesällä 2006 haimme sinitabbynaamio colourpoint naaraan Frejan Ruotsista. Kissan tuonti oli erittäin valaiseva ja rattoisa kokemus, mikä varmasti alensi kynnystä pian tätä seuraavalle tuonnille. Vuoden 2007 helmikuussa ragdollien lisäksi meille muutti Ruotsista ihana pieni lumibengalinaaras, joten jatkossa suunnitteilla on myös bengalikasvatus. Kattiklaanin A-pentue syntyi huhtikuun puolivälissä 2007. Ragdollnaaraamme Freja synnytti tuolloin vaivattomasti neljä hurmaavaa tabbypentua, joista kaikista tuli minulle hyvin rakkaita. Onnea ei kestänyt kuitenkaan loputtomiin, vaan sain maistaa kasvattajana olon ikävämpää puolta syyskuussa -07, jolloin Frejan pentuhaaveet jouduttiin hautaamaan lopullisesti. Freja sai todella pahan kohtutulehduksen, jonka seurauksena se meinasi menettää henkensä. Kohdun poistaminen oli välttämätöntä ja Frejan henkeen verrattuna pieni uhraus. Totta kai tapaus harmitti kasvatukseen tarkoitetun tuontinaaraan ollessa kyseessä. Tämä merkitsi nopeita ratkaisuja ja järjestelyjä kasvatuksen suhteen. Lokakuun puolivälissä haen Ruotsista sinitabbynaamio colourpointnaaraan, jotta kasvatus voisi jatkua. Freja-kullan kanssa jatkamme näyttelyharrastuksen parissa.

B-pentue oli sopivasti bengalipentue. Vaikean synnytyksen seurauksena Mellin kuudesta jälkeläisestä vain kaksi syntyi elävänä, mutta sitäkin terhakampana ruskea täplikkäänä bengalivauvana. Valitettavasti näistä kahdesta toinen menehtyi keuhkokuumeeseen vain kuukauden ikäisenä kaikesta saatavilla olevasta hoidosta huolimatta. Mellin toinen pentue, C-pentue, ei sekään ongelmitta syntynyt maailmaan, joten tämän vuoksi Mellillä ei teetetä enempää pentueita. Kuitenkin Mellin toinen pentue sisälsi niitä hartaasti toivomiani upeita lumibengaleita ja kolmen lumipennun pentueesta marmorikuvioisen Liekki-uroksen jätimme kotiin ja täplikäs tonkineesinaamio naaraalla Kiepillä on ensi vuonna tarkoitus tehdä pentua. Pepin ensimmäinen pentue, D-pentueemme, sen sijaan tupsahti maailmaan vaikeuksitta. Viisi suloista tabbykuvioista ragdollin pentua sulostutti kattiklaanin kesää ja syksyä 2008.

Tavoitteenani on kasvattaa hyväluonteisia, ihmisrakkaita kissayksilöitä. Vaikka asun maalla, niin ei täällä vastoin yleistä luuloa eletä kuin pellossa. Kissojen pidossa on toki monilla vielä puutteita, mutta ilokseni voin todeta monella alueella myönteistä kehitystä. Näyttelyissä käyn lähinnä sen takia, että haluan jakaa ihmisille kissatietoutta, ennen kaikkea tietoa kissojen oikeasta hoidosta ja nostaa kissojen arvostusta ylipäätään ihmisten silmissä. Kasvatustyössäni korostuvat ennen kaikkea eettisten sääntöjen kunnioitus. Kissojeni hyvinvointi ja pyrkimys kasvattaa mahdollisimman terveitä ragdolleja testein terveiksi todetuista vanhemmista ovat joitain tärkeimmistä periaatteista.

Kasvatukseen käyttämäni ragdollit ovat FeLV ja FIV negatiivisia. Lisäksi ne ovat HCM- ja PKD-testattuja, vaikka näiden testien tekeminen pienoista uhrautumista vaatiikin, koska sydämen ja munuaisten ultraäänitutkimukseen ja tulosten tulkintaan vaadittava laitteisto ja ammattitaito löytyy vielä melko harvalta eläinlääkäriasemalta. Niinpä mekin jouduimme täältä Oulun kupeesta pyörähtämään Helsingissä, vaikka se merkitsi hieman epämukavan junamatkan sietämistä, mutta minä ja ragdollini olemme sitkeitä "sissejä". Eettisiin periaatteisiini kuuluu myös pidättäytyminen geneettisesti liian läheisten kissojen astuttamisesta keskenään. Koska olen aina ollut kiinnostunut genetiikasta, myös ragdollien perinnöllisyyteen liittyvät seikat ovat olleet viime aikoina tarkasteluni kohteena. Paitsi että tämä mielestäni kuuluu jo kasvattajan perusvelvollisuuksiin, se on myös erittäin mielenkiintoista.

Heinäkuussa 2007 tuli sitten mahdolliseksi ragdollien HCM-dna-testaus. Tästä lähinnä CSI-meiningiltä kuulostavasta jutusta on paljon hyötyä ragdollien kasvatukselle. Toivottavasti mahdollisimman moni ragdollkasvattaja testauttaa kasvatukseen käyttämänsä kissansa ja ennen kaikkea on valmis esittämään tulokset julkisesti. Meidän kattiklaanin ragdolleilta (Freja & Barrett) otettiin verinäytteet ko. testiä varten 23.7.2007. Kauan kaivatut tulokset Saksasta saapuivat 3.8.07 ja ne olivat iloksemme kummankin osalta negatiiviset n/n. Tämä merkitsee myös kaikkien A-pentueen pentujen olevan vapaat tästä inhasta geenivirheestä. Ultraäänitutkimuksia ei kuitenkaan ole syytä jatkossa missään tapauksessa unohtaa, koska muissakin geeneissä olevat virheet voivat aiheuttaa tätä inhottavaa sydänsairautta. Kannatan tuplavarmistusta. Kissankasvatus perustuu mielestäni kolmelle peruspilarille: terveydelle, luonteelle ja ulkonäölle. Minun mielestäni niiden tulisi myös tulla juuri tuossa tärkeysjärjestyksessä. Kyllähän rodunomainen ulkonäkö on tärkeää, mutta eiköhän se terveys jo kissan oman elämänlaadun kannalta ole tärkein pointti. Puhumattakaan kuinka sanoinkuvaamatonta tuskaa ja huolta voi sairaan kissan kärsimysten katsominen omistajalleen aiheuttaa.

Kuulun Suomen rotukissayhdistykseen (SUROK) ja Pohjoisen rotukissayhdistykseen (POROK), jotka ovat Suomen kissaliiton (SRK) alaisia rotukissayhdistyksiä. SRK taas kuuluu maailmanlaajuiseen kattojärjestöön FIFeen. Niinpä kasvattajanimeni on rekisteröity FIFessä ja kasvattamani pennut lemmikkitasoisesta näyttely- ja jalostustasoisiin kissoihin rekisteröidään asianmukaisesti SRK:n rekisteriin. 

KATTIKLAANIN KISSA-ASUKIT MEILLÄ KOTONA:

Nekku, maatiainen, sinivalkea kastraattinaaras

FIN*Metsänkuninkaan Barrett (RAG n 04) kastraattiuros

S*Grynet's Freja (RAG a 21) kastraattinaaras

S*Leopardettes Melody of Life (BEN n 24 32), kastraattinaaras

S*RagaCoon's Zupernova LolliPoppa (RAG a 21), siitosnaaras

FIN*Kattiklaanin Cross Fire Man (BEN n 22 32), siitosuros