PÄIVÄKIRJA
PÄIVÄKIRJAN AIEMMAT OSIOT LINKEISSÄ:
OSAT 1-3 OSAT 4-6 OSAT 7-9 OSAT 10-12 OSAT 13-15
OSA 16. PEPPI-RAGDOLLIN PIENET PAJUNKISSAT
KESKIVIIKKO 1.4.2009
Tämä ei ole sitten aprillia, vaikka aprillipäivänä tätä kirjoittelenkin.
Peppi synnytti maanantaina seitsemän pennun pentueen, joista kuusi pentua elävänä. Viimeinen muita paljon myöhemmin syntynyt seitsemäs pentu menehtyi. Pentujen varsinainen laskettu aika olisi ollut vasta huomenna, mutta ihan täysiaikaisia ne ovat näinkin. Huolestuin, että pennut syntyisivät perjantaina 27.3, kun Pepiltä tuolloin tuli limatulppa. Aiemmissa meidän naaraiden synnytyksissähän limatulppa on tullut vasta juuri ennen synnytystä. Koko viikonlopun Peppi oli levoton ja petasi pesää vähän väliä. Maanantaiaamuna nousin töihin, jolloin Peppi asettui pesäänsä ja sillä oli selviä supistuksia. Herätin mieheni, joka kehotti lähtemään rauhassa töihin. Hänellä oli vapaapäivä, joten ajateltiin, että Peppi olisi hyväksynyt hänet synnytysavuksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Peppi lopetti synnytystouhut siihen, kun lähdin. Kun puoli kolmen aikaan tulin töistä kotia, Peppi jatkoi siitä, mihin aamulla oli jäänyt ja ensimmäinen pentu syntyi klo 15.15. Täytyy sanoa, että kissa on ovela eläin ja ihmetellä, miten Peppi pystyi panttaamaan synnytystä siihen saakka, kunnes tulin sen avuksi. Peppiä piti varsinkin alussa pitää toisesta etutassusta ja tsempata ponnistamaan. Neljä ensimmäistä tuli helposti. Viidennen ja kuudennen kanssa oli hieman hankaluuksia, koska ne olivat perätilassa ja varsinkin kuudes pentu oli melko veltto synnyttyään. Sitä vähän Pepin apuna hieroin ja nostin sitten nisälle. Kuudennen jälkeen ajattelin, että tulossa on vielä seitsemäs, mutta Peppi lopetti supistukset ja kävi syömässä enkä sitten enää löytänyt mahasta sikiöksi ajattelemaani kuhmua, joten aloin epäillä, että olin tulkinnut väärin. Seitsemäs pentu kuitenkin syntyi useamman tunnin päästä yöllä ja valitettavasti se menehtyi synnytyksessä. Se suretti ja surettaa edelleen kovasti, mutta onnellinen olen kuitenkin näistä kuudesta elävästä ja terveestä pennusta. Seitsemäs oli rakenteensa ja kokonsa puolesta elinkelpoisen näköinen, mutta ilmeisesti se sitten tukehtui, kun se tuli niin hitaasti.
Peppi synnytti maanantaina seitsemän pennun pentueen, joista kuusi pentua elävänä. Viimeinen muita paljon myöhemmin syntynyt seitsemäs pentu menehtyi. Pentujen varsinainen laskettu aika olisi ollut vasta huomenna, mutta ihan täysiaikaisia ne ovat näinkin. Huolestuin, että pennut syntyisivät perjantaina 27.3, kun Pepiltä tuolloin tuli limatulppa. Aiemmissa meidän naaraiden synnytyksissähän limatulppa on tullut vasta juuri ennen synnytystä. Koko viikonlopun Peppi oli levoton ja petasi pesää vähän väliä. Maanantaiaamuna nousin töihin, jolloin Peppi asettui pesäänsä ja sillä oli selviä supistuksia. Herätin mieheni, joka kehotti lähtemään rauhassa töihin. Hänellä oli vapaapäivä, joten ajateltiin, että Peppi olisi hyväksynyt hänet synnytysavuksi. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan Peppi lopetti synnytystouhut siihen, kun lähdin. Kun puoli kolmen aikaan tulin töistä kotia, Peppi jatkoi siitä, mihin aamulla oli jäänyt ja ensimmäinen pentu syntyi klo 15.15. Täytyy sanoa, että kissa on ovela eläin ja ihmetellä, miten Peppi pystyi panttaamaan synnytystä siihen saakka, kunnes tulin sen avuksi. Peppiä piti varsinkin alussa pitää toisesta etutassusta ja tsempata ponnistamaan. Neljä ensimmäistä tuli helposti. Viidennen ja kuudennen kanssa oli hieman hankaluuksia, koska ne olivat perätilassa ja varsinkin kuudes pentu oli melko veltto synnyttyään. Sitä vähän Pepin apuna hieroin ja nostin sitten nisälle. Kuudennen jälkeen ajattelin, että tulossa on vielä seitsemäs, mutta Peppi lopetti supistukset ja kävi syömässä enkä sitten enää löytänyt mahasta sikiöksi ajattelemaani kuhmua, joten aloin epäillä, että olin tulkinnut väärin. Seitsemäs pentu kuitenkin syntyi useamman tunnin päästä yöllä ja valitettavasti se menehtyi synnytyksessä. Se suretti ja surettaa edelleen kovasti, mutta onnellinen olen kuitenkin näistä kuudesta elävästä ja terveestä pennusta. Seitsemäs oli rakenteensa ja kokonsa puolesta elinkelpoisen näköinen, mutta ilmeisesti se sitten tukehtui, kun se tuli niin hitaasti. Alustavan tarkastelun perusteella pennuissa on kaksi varmaa poikaa ja loput neljä ovat sukupuolistatukseltaan pentupäiväkirjassani vielä ainakin tyttöjä. Pennuista ensimmäisenä syntynyt oli tosi iso ja tällä hetkelläkin sisaruksiinsa nähden melkoinen jytkylä. Sanomme sitä siksi Goljatiksi, vaikka se onkin ilmeisesti tyttö. Viidentenä ja kuudentena syntyneet ovat poikia. Pentujen syntymäpainot järjestyksessä ensimmäisestä kuudenteen: 117g, 100g, 91g, 97g, 95g ja 98g. Kaikilla painot ovat nousseet, vaikka viidennen ja kuudennen pennun painoja on pitänyt vähän tarkemmin seurata, mutta nyt niilläkin näyttää paino nousseen hyvin. Goljat-esikoinen painaa tällä hetkellä jo 150g. Peppi on varsin luottavainen mamma. Sitä ei häiritse, että sen pentuja käsitellään. Itse asiassa sitä ei haittaa sekään, että Liekki-bengalikolliainen vierailee pesässä silloin, kun se on poissa eikä myöskään silloin, kun Peppi on imettämässä pentuja. Melli ei olisi esimerkiksi koskaan sulattanut moista röyhkeyttä. Liekki on todella kiinnostunut pennuista, mutta näyttää ymmärtävän, että niitä on käsiteltävä varoen. Se nuuskii niitä ja saattaa mennä varovasti niiden viereen nukkumaan. Pennuilla on joskus siis iso kissa lämmittämässä, vaikka Peppi ei olisikaan paikalla.
Löydätkö kaikki kuusi pentua?
Liekki vahtii Peppi-mammaa ja pentuja.
Liekki ja Pepin pennut kylki kyljessä.
LAUANTAI 11.4.2009
Aika kuluu nopeasti ja Pepin pienet pajunkissat sen kuin vain kasvavat. Painoa pennuilla on n. 300 g, yksilöstä riippuen hieman alle tai päälle. Liekki-bengalipoika on isällisesti jatkanut pentujen hoitamista aina silloin tällöin. Ei ole ollenkaan epätavallinen näky, että Peppi imettää pentuja Liekin samalla pestessä niitä. Kissamainen uusperhe näyttää varsin toimivalta, vaikkakin oudohkolta yksiköltä. Pennut saivat eilen viralliset nimet. E-pentueelle piti tietenkin antaa e-alkuiset nimet ja tällä kertaa aihepiirinä automerkit. Ei liene kellekään yllätys, että idea nimien aihepiiristä tuli mieheltäni. Goljatkin sai näin ollen uuden nimen Envoy. Poikien nimet ovat Eclipse ja Enzo. Mittedtyttöjen nimet ovat Elysée, Exiga ja Electra. Perjantaina pentujen silmät alkoivat aueta ja tänään osalla silmät olivat jo täysin auki. Pojat ja Envoy alias entinen Goljat ovat hieman jäljessä, mikä sinänsä on hassua, koska ne ovat muuten kaikkein isoimmat. Kaikki on tähän saakka mennyt kerrankin ongelmitta. Pepillä riittää hyvin maitoa ja se on todella hyvin jaksaa imettää, vaikka välillä parhaasta nisästä käy pentujen kesken sellainen nyrkkirysy, etten yhtään ihmettelisi, vaikka Peppi vähän hermostuisi.
Ensiviikolla olemme menossa Ruotsiin näyttelyreissulle Liekin ja Mellin kanssa. Sydäntä rasstavaa on jättää pennut kotiin, vaikka luotettava sukulaispoika tuleekin koko viikoksi meille asumaan ja huolehtimaan kissoista. Pennut pitää vielä punnita joka päivä, jotta näkee, nousevatko painot tarpeeksi hyvin. Kotiin palattuamme pennuilla alkaakin pian kiinteälle ruoalle opetteleminen ja samalla hiekkalaatikkoon tutustuminen. Hommaa on siis keväälle ihan kiitettävästi tiedossa. Tytöistä haluaisin jonkun sijoittaa ja toivoisin löytäväni hyvän sijoituskodin. Muut pennut menevät sitten näyttely-/lemmikkipennuiksi. Tasoista nyt ei varmasti osaa sanoa vielä mitään. Värit tummuvat sen verran hitaasti ja ovat varmasti taas ihan erinäköisiä, kun tullaan kotiin. Uusia kuvia pennuista tältä päivää löytyy linkin pennut alta.
LAUANTAI 2.5.2009
Pari viikkoa on vilahtanut kuin huomaamatta, sillä niin paljon tässä on tapahtunut kaikenlaista. Pepin pennutkin ovat jo yli neljän viikon ikäisiä ja yli puolen kilon painoisia jytkylöitä tai pitäisikö niitä tässä vaiheessa kutsua sinappitykeiksi, koska sen verran tujua tavaraa niistä irtoaa eikä aina vielä ihan oikeaan paikkaan.
Melko kivasti Pepin pennut ovat kuitenkin sisäistäneet hiekkalaatikon funktion ja jos osumat eivät aina ihan hiekkalaatikkoon osukaan, niin yleensä sen lähiympäristöön. Mutta palataanpa nykypäivästä parin viikon takaiseen. Lähdimme mieheni kanssa maanantaina 13.4.09 kohti Helsinkiä tarkoituksenamme matkata laivalla Ruotsin puolelle. Mukanamme olivat Liekki ja sen Melli-mamma. Tukholmaan saavuimme aamulla ja sieltä suuntasimme auton nokan kohti Grästorpia, jossa tätini asui. Matkalla pysähdyimme valjastelemaan kerran kissojen kanssa pysähdyspaikalle Örebrossa. Ruotsissa pysähdyspaikat ovat tosi siistejä ympäristöä ja wc-tiloja myöten. Tällä pysähdyspaikalla eräs ruotsalaisäiti pienen tyttärensä kanssa tuli ihastelemaan Liekkiä ja kyselemään, minkä rotuisia kissamme ovat, kun olivat niin "spesiaalin" näköisiä. Kehnolla ruotsinkielen taidolla kerroin Liekin olevan bengali ja osoitin Melliä ja sanoin sen olevan Liekin äiti. Sen suurempiin kielellisiin ponnistuksiin minun ei kuitenkaan tarvinnut yltää, vaan ulkoiltuamme jatkoimme taas matkaa kohti Länsi-Ruotsia.
Melko kivasti Pepin pennut ovat kuitenkin sisäistäneet hiekkalaatikon funktion ja jos osumat eivät aina ihan hiekkalaatikkoon osukaan, niin yleensä sen lähiympäristöön. Mutta palataanpa nykypäivästä parin viikon takaiseen. Lähdimme mieheni kanssa maanantaina 13.4.09 kohti Helsinkiä tarkoituksenamme matkata laivalla Ruotsin puolelle. Mukanamme olivat Liekki ja sen Melli-mamma. Tukholmaan saavuimme aamulla ja sieltä suuntasimme auton nokan kohti Grästorpia, jossa tätini asui. Matkalla pysähdyimme valjastelemaan kerran kissojen kanssa pysähdyspaikalle Örebrossa. Ruotsissa pysähdyspaikat ovat tosi siistejä ympäristöä ja wc-tiloja myöten. Tällä pysähdyspaikalla eräs ruotsalaisäiti pienen tyttärensä kanssa tuli ihastelemaan Liekkiä ja kyselemään, minkä rotuisia kissamme ovat, kun olivat niin "spesiaalin" näköisiä. Kehnolla ruotsinkielen taidolla kerroin Liekin olevan bengali ja osoitin Melliä ja sanoin sen olevan Liekin äiti. Sen suurempiin kielellisiin ponnistuksiin minun ei kuitenkaan tarvinnut yltää, vaan ulkoiltuamme jatkoimme taas matkaa kohti Länsi-Ruotsia. Saavuimme tuulimyllyjen ja peltojen ympäröimään Grästorpiin alkuillasta ja nautimme makoisan illallisen. Kissat olivat innoissaan päästessään kuljetuskopistaan pois tutkimaan suurta taloa. Seuraavat kaksipäivää kuluikin tutustuessa Grästorpin ympäristöön lähikaupunkeineen ja nähtävyyksineen: Trollhättan, Vänersborg, Göteborg. Ilma oli suosiollinen. Keskiviikkoiltana vierailimme serkkuni luona Vänersborgissa. Hänen tyttökaverinsa äiti kasvattaa siperiankissoja ja tyttökaverillakin oli kaksi siperiankissasiitosnaarasta (ks.http://www.sibirikatt.com/). Meillä oli Liekki ja Melli mukana tällä vierailulla eikä kissat näyttäneet tykkäävän toisistaan pahemmin kyttyrää. Torstaina vierailimme Göteborgissa toisen tätini luona ja ilma oli todella keväisen lämmin. Kirsikkapuissa oli kukkien alut ja kun kävimme kävelemässä oli kukkaloisto tien reunassa todella kaunista. Myös Melli ja Liekki pääsivät kokemaan osansa Göteborgista, mutta ulos kävelylle meidän kanssamme ne eivät päässeet.
Perjantaina heräsimme hyvin varhain, kun oli vielä pimeää ja lähdimme ajamaan kohti Tukholmaa, koska Kieppi sijoitusnaaraani oli tulossa sijoitusomistajansa Taijan kanssa sinne laivalla. Taijan ja Kiepin kyytiin saatuamme alkoikin piiiitkä matka kohti Malmöä. Kissojen vuoksi pysähdyimme jälleen kerran jaloittelemaan eräälle pysähdyspaikalle. Kaikki kolme olivat elementissään. Malmössä majouttuiduimme Ibis hotelliin, joka oli yksinkertainen, mutta oikein viihtyisä sekä ennen kaikkea näyttelypaikan vieressä. Aamulla pääsimme näyttelypaikalle ilman suurempia kommelluksia. Näyttelyyn oli lauantaille ilmoitettu yhteensä 49 bengalia!!! Ja voi kuinka upeita ne olivat. Varsinkin Taija ihastui valtavasti jättimäiseen ruskea täplikkääseen Absolutely Super Cooperiin. Se oli kyllä isoin bengaliuros, jonka olen koskaan nähnyt. Tonkineesinaamio marmoreista Liekki oli ainoa edustaja. Tonkineesinaamio täplikkäitä sen sijaan oli neljä. Kolme näistä kisasi avoimessa luokassa. Liekki ja Melli saivat lauantaina sertinsä ja Kieppi oli Ex2.
Laatuarvostelujen tp-valintojen välissä oli bengalien erikoisnäyttely, jossa Liekin menestys oli todella ilahduttavaa. Tuomarina tässä erikoisnäyttelyssä oli Stéphanie Serrai, joka opiskelee tuomariksi. Hän tykkäsi Liekistä aivan valtavasti. Bengalspecialissa oli useita luokkia, johon sai osallistua jokainen kissa korkeintaan neljään luokkaan. Liekin viedessäni ensimmäistä kertaa olikohan se juuri bästa nos (=paras nenä) luokka, Serrai kiinnitti ensimmäiseksi huomion Liekin häntään, joka kyllä on vaikka itse kuinka kriittisesti tuppaan monesti kissojani arvioimaan upein häntä, mitä itsekkään olen nähnyt. Eräs ruotsalaiskasvattaja huikkasikin pöydän takaa kysymyksen, että olethan varmasti tuon kissan myös bästa svans (= paras häntä) kisaan, johon vastasin myöntävästi. Kaikissa luokissa, jossa Liekki esiintyi Serrai vitsaili Liekille, ettei saa sitä häntää heilutella ja esitellä, että se on niin upea, että se vaikuttaa pian muuhunkin arvosteluun.
Mutta Liekki sijoittui bengalspecialissa siis seuraavasti; Bästa Nos 3. sija, Bästa Svans 1. sija ja Domarens Favorit 3. sija. Jos muissa luokissa kissojen asettaminen kolmen kärjessä oli monesti hankalaa, niin Liekin häntä voitto oli täysin ylivoimainen ja kiistaton. Muiden nähdessä Liekin hännän, moni tuumi, että voittajan kyllä tietää. Paras häntä kisaan oli ilmoitettu tosi monta bengalia ja minulla meinasi kädet melkein väsyä odotellessani siinä syrjässä toiselle ja kolmannelle sijalle valittavia bengaleja. Lauantai päättyi siis oikein mukavissa fiiliksissä, vaikkei paneelipaikkoja kellekään meidän kolmikosta irronnut. Illalla nautimme hotellihuoneessa täplikkäästä bengalipullosta punaviiniä, jota leikkisästi kutsumme "sertibenkuksi".
Mutta Liekki sijoittui bengalspecialissa siis seuraavasti; Bästa Nos 3. sija, Bästa Svans 1. sija ja Domarens Favorit 3. sija. Jos muissa luokissa kissojen asettaminen kolmen kärjessä oli monesti hankalaa, niin Liekin häntä voitto oli täysin ylivoimainen ja kiistaton. Muiden nähdessä Liekin hännän, moni tuumi, että voittajan kyllä tietää. Paras häntä kisaan oli ilmoitettu tosi monta bengalia ja minulla meinasi kädet melkein väsyä odotellessani siinä syrjässä toiselle ja kolmannelle sijalle valittavia bengaleja. Lauantai päättyi siis oikein mukavissa fiiliksissä, vaikkei paneelipaikkoja kellekään meidän kolmikosta irronnut. Illalla nautimme hotellihuoneessa täplikkäästä bengalipullosta punaviiniä, jota leikkisästi kutsumme "sertibenkuksi".Sunnuntai jatkui yhtä kivoissa merkeissä, koska Liekki ja Melli molemmat valittiin tuomarin parhaiksi ja ne pääsivät paneeliin ehdolle näyttelyn parhaiksi. Kieppi oli sunnuntainakin Ex2. Näyttelyn jälkeen ajoimme Lundiin, jossa Leopardettes-kissalan väki oli majoittuneena, koska meille oli heiltä tulossa hopeinen marmoripoika S*Leopardettes Real Revolution. Pieni poika ei yhtään arastellut, joten sitä ei ensimmäiseksikään yöksi hotellissa tarvinnut sulkea Mellistä ja Liekistä erilleen.
Maanantaiaamuna jatkui matka kohti kotia ja tiistaina olimme Suomen puolella. Liekki jätettiin Helsinkiin, koska sen oli määräillä astutuskeikalla lumibengalinaaras Sagan luona. Saga kuitenkin lopetti pelkästä järkytyksestä kiimansa, joten kun yöjunalla matkasin seuraavaksi lauantaiksi 25.4.2009 Vantaalle kissanäyttelyyn ei ollut tapahtunut mitään, joten sovimme että Saga tulee vuorostaan meille. Olin lauantaina siis näyttelyssä Liekin valmistuessa Championiksi ja Mellin International Premioriksi. Kieppi sai nyt ensimmäisen sertinsä luokassa 9 ja oli myös tuomarin paras (TP - NOM) päästen paneeliin. Samaisessa näyttelyssä oli bengaliyhdistyksen kokous, jossa Kieppi palkittiin vuoden 2008 parhaana bengalipentuna. Illalla hyppäsin jälleen junaan mukanani 4 kissaa. Minulla oli Ramsa mukana kaverikissana, vaikkei se arvostelussa käynytkään. Melkoinen saavutus oli raahata neljä kissaa sekä näyttelyvarusteet junaan. Konduktöörikin oli hieman ihmeissään meidän kanssa ja kysyi, montako kissaa minulla oikein tavaroiden seassa oli. Sunnuntaiaamuna saavuin kotoisalla Ruukin rautatieasemalle ja taisin olla ainoa junasta poistuva. Tuntui että kädet repeävät minä hetkenä hyvänsä laahustaessani autoa kohden ja hartiat olivat ihan tulessa. Tästä huolimatta jonkun tunnin tirsojen jälkeen jaksoin käydä kuntosalilla tekemässä selkätreenin.
Ruotsin reissun ajan Pepin pennuista oli huolehtinut ihan täällä asuen mieheni siskon poika Teemu. Kun tulimme kotiin aukaisin pentulaatikon reunan ja pennut lähtivät sieltä kävelemään (21.4.09). Seuraavana päivänä tästä tarjosin ensimmäistä kiinteää ruokaa (jauhelihaa, kermaviiliä, murskattu multicatia sekoitettuna yhteen) ja tästä seuraavana päivänä hiekkalaatikko pistettiin pesän välittömään läheisyyteen. Pennut oppivat kiinteälle ruoalle kahden ensimmäisen ruoan maistelupäivän aikana. Eilen ja tänään osa pennuista on lisäksi jo oma-aloitteisesti käynyt aikuisten kissojen kupilla maistelemassa raksuja. Ja Saga, joka tuli Liekille kylään lämpeni viimein torstaina pari päivää sitten ja olemme todistaneet jokusen astumisen. Tämän päivän Liekki ja Saga saavat olla vielä yhdessä, mutta sitten pistetään erilleen ja ruvetaan katselemaan, josko Saga olisi tiinehtynyt. Näyttelyjä meillä ei ole tiedossa ennen toukokuun loppua, mutta sitten lähdemmekin Tallinnaan.
Liekki ulkoilee Grästorpissa:
Malmön näyttelystä (Kieppi (yllä), Liekki, Melli (alla)):
Uusin tulokkaamme S*Leopardettes Real Revolution alias Ramsa:
Suomen bengaliyhdistyksen vuoden 2008 paras bengalipentu FIN*Kattiklaanin Carousel Lady alias Kieppi:
SUNNUNTAI 10.5.2009
Pennut ovat taas kasvaneet hirmuisesti. Piskuinen Enzo-poika on tällä hetkellä pentueen pienin, kun taas Elysée tyttö pitää tämän hetkistä kärkeä painotaulukossa. Märkäruoan lisäksi kaikki pennut osaavat syödä pennuille tarkoitettuja raksuja. Meillä käytössä on Royal Canin persian kitten raksut. Pennut ovat kovasti itsenäistyneet ja puuhastelevat paljon keskenään Peppi-emon valvoessa jälkikasvun riehumista turvallisesti sohvalta tai muuten hieman kauempaa. Peppi imettää pentujaan kuitenkin vielä jonkin verran, vaikka imettäminen on selkeästi vähentynyt. Pentujen persoonallisuudet alkavat kivasti erottua.
Liekin tyttökaveri Saga lensi eilen omistajansa mukana kotiin Helsinkiin. Jännityksellä odotamme seuraavat pari viikkoa, tuottiko astutus tulosta. Liekin sydän on aivan murtunut. Se ei voi käsittää, mihin sen ihana tyttö on viety, mutta eiköhän tuo tuosta toivu. Liekki on siitä ihana kolli, ettei se vielä ainakaan haasta merkkailua, mikä taas oli Barrett-kollimme mielipuuhaa leikkaamattomana.
PERJANTAI 5.6.2009
Huh! Viime päivityksestä on näköjään vierähtänyt lähes kuukausi. Pennut ovat pitäneet kiireisinä ja Tallinnan näyttelymatkakin oli tässä välissä. Pennuista Electra on omaksunut lisänimen 'rääkyli', koska sillä on ragdolliksi valtaisan iso ja valtava ääni. Rääkyli ei oikein sisarustensa tapaan alkanut oppinut kovin hyvin kiinteälle ruoalle vaan sitkeästi kulki Peppi-mamman perässä itkien emon maitoa. Peppi kyllä urhoollisesti pikkuprinsessaa imettikin, mutta eihän se enää sen kokoiselle kasvavalle pennulle riittänyt. Seitsemän viikon iässä Electran paino ei näin ollen ollutkaan noussut kuusiviikoispunnituksesta käytännössä lainkaan, vaikka muuten vaikutti hyvinvoivalta ja edelleen rääkyi tissiä. Tämä kuitenkin säikäytti ja suuntasimme Ouluun lemmikkiklinikalle tosin ilman kissaa ja ostimme Royal Caninin recoverya, joka aiemmin oli hyväksi koettu ruoka heikolle pennulle. Recovery ruoka alkoikin maistua Electralle ja sen tuomien kalorien turvin alkoi paino nousta useita kymmeniä kiloja parin päivän sisällä. Nyt neitokainen on lähes saanut sisaruksensa painossa kiinni ja rääkyy sitäkin innokkaammin. Itse asiassa rääkyli on varsin herttainen persoona ja viihtyy todella paljon ihmisten sylissä. Neiti on vain oma hurmaava persoonansa. Jotenkin sitä kasvattajna kiintyy monesti näihin pentuihin, jotka jollain tavalla ovat teettäneet eniten töitä. Vaikka kyllä Elysée pikkuinen vaaleanpunaisine nenänpäineen on minulle verrattoman rakas. Se on pennuista isoin, vaikka onkin tyttö. Elyséen, Envoyn ja Electran kanssa kävimme eilen illalla ulkona hieman nurmikolla tallustelemassa. Tytöt porhalsivat kuin vanhat tekijät eteenpäin. Kolme muuta pentua ulkoilutetaan ensi kertaa lähipäivinä. Itselleni jää kaksi pentua kasvatuskäyttöön: ihananinen Elysée ja komea poika Enzo Pentsonen. Molemmat tullaan näkemään sunnuntaina 5.7.2009 Kempeleen näyttelyssä kuten myös sisarensa Envoy ja rääkyli-Electra.
Tallinnan matkasta vielä jokunen sananen. Siellä kävimme toukokuun lopulla 22.-24.5.2009. Melli ja Liekki saivat molempina päivinä sertinsä ja Melli oli tosi hienosti lauantaina jälleen kerran tuomarin paras. Paneelissakin tyttö käyttäytyi ihan kivasti. Ragdollkasvateistani ja myöskin eka ragdollpentueeni Aatu (FIN*Kattiklaanin Adonia's charm) valmistui lauantaina International Premioriksi ja sai sertin seuraavana päivänä seuraavasta luokasta. Matka oli kaiken kaikkiaan onnistunut ja näyttelyssä oli tosi paljon tuttuja kasvoja Suomesta. Sunnuntaina otatimme näyttelyssä olleella valokuvaajalla Liekistä ja Mellistä jonkun yhteispotretin sekä Liekistä jonkun yksittäiskuvan. Kuvia ei ole vielä tullut, mutta kunhan tulevat, pistän kyllä tänne sivuille näytille. Pepistä ja pennuista huolehti matkan aikana vakkarikissanhoitajamme mieheni siskon poika Teemu. Tosin unohdin varoittaa häntä Ramsan ahneudesta, joten kun saavuimme maanantaiaamuna kotia oli meitä vastassa hopeinen bengali, joka oli muodoiltaan kuin rantapallon niellyt. Dieetille siis poikarukka joutui jo näin nuorena. Ramsa kyllä yrittää käyttää hyväkseen kaikki Pepin pentujen ruokintahetket ja soluttautua ruoan syöjien joukkoon.
Peppi aiheutti toukokuun lopulla viikko Tallinnan näyttelyn jälkeen huolta, koska se alkoi vuotaa limaa ja ajattelin tietenkin aiempien kokemusten pohjalta, että kyseessä on jälleen kerran kohtutulehdus. Tämä tapahtui siis perjantai-iltana. Olimme ostaneet Tallinnasta näyttelyn yhteydessä antibiootteja, koska niitö siellä varsin hövelisti myytiin ilman reseptejä. Aloitinkin Pepille antibioottikuurin viipymättä. Maanantaiaamuna soitin Lemmikkiklinikalle Ouluun ja sain sinne ajan samalle päivää. Käytin Peppiä lääkärissä ja sen kohtu ultrattiin. Kohtuun oli jäänyt synnytyksestä pieni määrä jälkeisiä, jotka kohdussa olivat alkaneet hajota ja vuotaa ulos. Varsinaisesta märkäkohdusta ei siis ollut kyse eikä Peppiä siksi sterilisoitu. Valkosoluarvot olivat hieman kohollaan, joten eläinlääkäri määräsi kohtuu pitkän antibioottikuurin vähän helpommassa muodossa annettavilla tableteilla. Säästyipä Tallinnnan antibiootit mahdolliseen seuraavaan hätätapaukseen, jota toivon mukaan ei ihan heti tule. Peppi näyttäisi joka tapauksessa toipuvan ihan hyvin.
Pepin pennut rokotettiin ensimmäisen kerran 27.5.09 ja niille laitettiin myös mikrosirut. Eläinlääkärikäynti meni tosi hyvin. Toinen rokotuskäynti on viikolla 25, että vahvisterokotteen ja näyttelyn väliin jää tarpeeksi monta päivää, mutta ensi viikolla sovin toiselle rokotukselle tarkemman päivän, kun eläinlekuri ei osannut vielä varmasti mitään aikaa luvata.
TIISTAI 16.6.2009
Pennut kasvavat. Ne ovat jo 11. viikon ikäisiä. Pennuista painavin on Eclipse ja Elysée-tyttönen tulee hyvänä kakkosena. Torstaina on edessä toinen rokotus ja sitten ei menekään kauaa, kun ensimmäinen Pepin pennuista lähtee uuteen kotiinsa. Suurin osa meillä on onneksi heinäkuun näyttelyyn asti ja sitten vasta kotiutuvat. Rääkyli-Electrakin on kasvanut hyvin. Se ei ole enää pentueen kevein, toiseksi kevein kyllä, mutta painovaihtelut eivät pentueen yksilöiden kohdalla ole kuitenkaan mitenkään mahdottoman suuret. Pennuista Exiga-tyttönen on vielä vapaa. Se etsii lemmikikotia. Myös Enzo on vapaana peruutuksen vuoksi. Sillä on niin kaunis pää ja muutenkin ihana luonne ja ennen kaikkea se on tyyppiä N/N, että mielelläni sijoittaisin sen, jos sopiva koti vain löytyisi, mutta tarvittaessa myyn myös näyttelykastraatiksi. Harmi, kun en itselläni voi pitää tai riemusta kiljuenhan minä sen pidän, mikäli sopivaa kotia ei löydy. Miehen riemusta en olisi kuitenkaan ihan niin varma. 
Kolleissa on oma viehätyksensä ja kaikesta vaivasta huolimatta minä niin tykkään noista kissakolliaisista.
Kolleissa on oma viehätyksensä ja kaikesta vaivasta huolimatta minä niin tykkään noista kissakolliaisista.Ihana asia oli, että lauantaipäivältä Kempeleen näyttelystä karsiutunut Envoy pääsi sittenkin mukaan näyttelyyn. Se nähdään siis molempina päivinä 4.-5.7.09 Kempeleen näyttelyssä. Sunnuntaina näyttelyssä Envoyn lisäksi on pennuista Electra, Enzo ja Elysée. Pennut ovat tykästyneet kovasti ulkotarhassa ulkoiluun. Sääsket sen sijaan ovat tykästyneet minun kuppaamiseeni sillä aikaa, kun vahdin pentuja ulkotarhassa, mutta koska pennut niin tykkäävät ulkoilla altistan nahkani sääskien syötäväksi. Valjasteluakin ollaan kokeiltu, mutta pentulauma on niin suuri, että yksilölliseen kaikkien ulkoilutukseen hurahtaisi koko päivä, joten se ei ole mahdollista. Mutta ulkotarhaan pennut suorastaan kilvan rynnivät, kun siihen vain on mahdollisuus makuuhuoneemme ikkunasta, josta on kissojen kulku tarhaan. Minä tietenkin kuljen yleensä kissatarhan ovesta, vaikka myönnän joskus menneeni kissareittiäkin pitkin ikkunasta, sillä olenhan "kissanainen". 
Meidän kissalasta ja kissoista oli vasta juttua paikallislehdessä Siikajokilaaksossa. Toimittaja oli ottanut kissoista aivan ihania kuvia ja moni oli tykännyt jutusta kovasti vanhainkodin mummuja myöten. Kukapa ei sulaisi ragdollpennun ihanien sinisilmien edessä. Tosin kun pari ragdolltenavaa iskee yöllä naskalin terävät hampaansa koipeen on huumorintaju joskus hieman koetuksella. Pennut nukkuvat öisin kuitenkin useimmiten koko yön melko kiltisti sängyn jalkopäässä eivätkä kovin usein kalua koipeani.
Meidän kissalasta ja kissoista oli vasta juttua paikallislehdessä Siikajokilaaksossa. Toimittaja oli ottanut kissoista aivan ihania kuvia ja moni oli tykännyt jutusta kovasti vanhainkodin mummuja myöten. Kukapa ei sulaisi ragdollpennun ihanien sinisilmien edessä. Tosin kun pari ragdolltenavaa iskee yöllä naskalin terävät hampaansa koipeen on huumorintaju joskus hieman koetuksella. Pennut nukkuvat öisin kuitenkin useimmiten koko yön melko kiltisti sängyn jalkopäässä eivätkä kovin usein kalua koipeani.
Ulos pyrkimässä: Envoy, Electra, Elysée ja Exiga.
KESKIVIIKKO 29.7.2009
Niin se vain on heinäkuu vierähtänyt sellaista vauhtia, ettei itse ole meinannut mukana pysyä. Kissojen kanssa olen ulkoilut päivisin paljon tai kissat ovat olleet ulkotarhassa ja minä tarhan vieressä ottamassa aurinkoa. Välillä olen päästänyt jonkun kissoista takapihalle ulkoilemaan valvotusti, vaikkakin ilman valjaita. Ramsa ja Electra varsinkin ovat innokkaita takapihaulkoilijoita. Voi sitä riemua, kun ne sinkoilevat takapihalla pusikosta toiseen ja vaanivat ulkotarhan alla jotain mehevää hyönteistä. Jokunen mehiläinen on pitänyt kylläkin takavarikoida, sillä niitä tuntuu nyt olevan valtavasti.
Pepin pennuista Electraa lukuunottamatta kaikki ovat muuttaneet uusiin koteihinsa. Envoy lähti uuteen kotiinsa Kempeleen näyttelystä 5.7.2009 ja Enzo sitä seuraavalla viikolla. muut pennuistahan olivat muuttaneet koteihinsa jo aiemmin. Kempeleen näyttelyssä (4.-5.7.2009) Pepin pennuista esiintyi neljä: Envoy molempina päivinä ja Enzo, Electra sekä Elysée sunnuntaina. Envoy oli molempina päivinä Ex1. Sunnuntaina paikalla olleista Enzo oli Ex2, Electra Ex2 ja Elysée Ex1. Suuri yllätys ja ilon aihe oli se, että Elysée oli lisäksi tuomarin paras (TP - NOM) päästen meidän klaanilaisista paneeliin edustamaan. Elyséehän on tästä Pepin pentueesta minulla Raahessa sijoituksessa. Pohdin kauan sen jättämistä siitoskäyttöön, koska sillä isänsä tavoin on paljon valkoista, vaikkei nyt ihan niin paljon kuin Mentos-isällä. Elyséen väritys kuitenkin näyttää kehittyvän koko ajan positiiviseen suuntaan ja rakenteeltaanhan se on tähän asti kasvattamistani pennuista yksi parhaimmista. Sillä on myös mahtava turkin laatu. Ja voi kuinka hienosti kaikki pennut käyttäytyivät Kempeleen näyttelyssä. Ne olivat kuin vanhoja tekijöitä. Tuomarit ihastelivat kaikkien neljän mahtavaa näyttelyesiintymistä. Näyttelyssä oli paikalla myös kuvaaja, jolla otatimme nelikosta ryhmäpotretin. Alla olevassa kuvassa vasemmalta oikealle ovat Electra, Elysée, Enzo ja Envoy.
Toki mukanamme oli myös bengaliedustus. Lyhyesti voisi kai sanoa, että Liekki valmistui lauantaina International Championiksi juuri sopivasti, sillä edellisinä yönä maailmaan syntyivät Liekin ensimmäiset jälkeläiset Kissukkalan kissalaan Helsinkiin. Neljän ihanan lumivauvan kunniaksi kelpasikin valmistua IC:ksi. Melli sai molempina päivinä sertinsä ja Liekki sunnuntaina ekan sertinsä luokassa viisi. Estelle ja Ramsa olivat paikalla vain lauantaina. Estelle oli Ex2 ja Ramsa 1 (?). Ramsan tuomari ei oikein näyttänyt hallitsevan FIFessä ei-hyväksyttyjen värien arvostelua, kun se ei oikein tiennyt, minkä arvosanan se em. syystä olisi voinut antaa. Siitä siis hieman hupaisa arvosana 1, mutta ei sen niin väliä, koska kyse tosiaan on ei-hyväksytystä väristä ja näin ollen sanallisella arvostelulla on enempikin arvoa.
Muuten kaikki kuluu omia uomiaan. Elokuun alkupuolella olemme menossa Helsinkiin katsomaan Liekin jälkikasvua ja ihanaista Saga-emoa. Samalla reissulla tehdään Liekille sydämen ultraäänitutkimus ja Ramsalta taasen otetaan kasvatukseen liittyvät testit. Muu lauma jää kissanhoitajan huomaan tänne meille kotia.
Kempeleen näyttelyssä sunnuntaina olleet pennut: Electra, Elysée, Enzo ja Envoy (Envoy oli myös lauantaina)
Tällainen komea Ramsa-hopebengali ("hirmuinen leopardi") seikkailee meidän pihamaalla.
TIISTAI 11.8.2009
Viime viikolla teimme Liekin ja Ramsan kanssa hirvittävän jännän reissun Etelä-Suomeen pikkusiskoni luo. Ensisijainen tarkituksemme oli käyttää Liekki kissaklinikka Felinassa sydänultrassa sekä Ramsa kasvatukseen liittyvissä testeissä. Tulokset olivat suotoisat. Liekin sydän oli kondiksessa ja Ramsan kasvatukseen lliittyvissä testeissä ei ollut häikkää. Sienitestin tulosta odottelemme vielä saapuvaksi, mutta siihen menee varmaankin vielä pari viikkoa. Klinikkakäynnin lisäksi kävimme Kissukkala-kissalassa tutustumassa Liekin ensimmäisiin jälkeläisiin, hurmaaviin lumipienokaisiin. Lauantaina lisäksi kävimme Helsingissä tutustumassa TICA-näyttelyyn, joka oli todella mielenkiintoista. Tulemme varmaan ainakin poikien kanssa jossain vaiheessa kokeilemaan TICA-näyttelyäkin.
Kissat ovat loppukesänkin nauttineet ulkoilusta. Pientä sydämen tykytystä on aiheuttanut pihan varsin suuri mehiläiskanta, sillä eiväthän nuo kissat älyä niitä varoa. Electra sai yhden mehiläisen kiinni ennen kuin ehdin sen siltä takavarikoida. Tassu turposi hieman, mutta laski iltaan mennessä, vaikka olin jo valmis kiidättämään pikkuisen eläinlääkärin pakeille. Hieman Electra tassua nuoli, mutta ilmeisesti tyttö ei ole kovin herkkää sorttia saamaan allergisiareaktioita. Tassun turvotus laski todella nopeasti. Kun kissat todellakin vain tyytyväisit nappaamaan mehiläiset tassullaan vaan ei. Meidän komposti-Ramsa, jonka makumieltymyksistä ylipäätään voi olla montaa mieltä nauttii saamansa mehiläiset ravinnoksi. Toisinaan onnistun takavarikoimaan mehiläisen ajoissa, mutta kyllä tuo on ainakin kahdesti todistettavasti pistellyt mehiläisen poskeensa. Kun huudan jostai, että "ei saa koskea siihen" niin Ramsa nappaa mehiläisen suuhunsa ja viilettää pakoon sellaiseen paikkaan popsimaan extreme-herkkunsa, etten ehdi paikalle ennen kuin on liian myöhäistä. Mutta jos Electran tassu turposi mehiläisen pistosta vain hieman, Ramsa ei ole allergista reaktiota saanut senkään vertaa. Mistähän raudasta sen suun limakalvot ja mahalaukku onkaan tehty. En kyllä käsitä.
Electra ja Ramsa ovat hyvät kaverit eikä kiinnostus Ramsan puolelta tahdo jäädä pelkästään platoniseksi. Nuori kolli osoittaa välillä ison pojan vinkeitä ja selvästi sen mieltymykset ovat blondeissa. Poika on hurmaantunut Electrasta, vaikka toisinaan tahtoo äityä liian kova otteiseksi leikeissä. Silloin Peppi-mamma rientää paikalle näykkäisten Liekkiä takapuolesta, että äläpä siinä hänen tytärtään liian kovakouraisesti kohtele. Olisihan se ihana pitää Electra itsellä, koska se on todella ihana ja kaunis neiti, mutta juuri se, että taloudessa on leikkaamattomia kolleja aiheuttaa minulle ylimääräistä stressiä. Siksi en haluaisi pitää leikkaamattomia naaraita samassa talossa, kun menee niin paljon energiaa vahtimiseen. Pelkään vahinkoastumista kuin ruttoa.
Sijoituskodissa asuvan Kiepin ensimmäinen astutus ei valitettavasti tuottanut tulosta, joten seuraavaa bengalipentuettamme saadaankin odottaa aiottua pidempään. Kieppi yritetään astuttaa Lionilla uudemman kerran seuraavasta kiimasta. Nuori tyttöhän Kieppikin on, joten ei odottelu varmasti sille pahaa tee. Ainoastaan minun kukaroni kevenee, jos tuloksettomia riiuu-reissuja tulee vielä kovin monta. Itseäni taas himottaisi saada kasvatuskäyttöön lumimarmoribengalinaaras. Jostain syystä kärsin tällä hetkellä suuresta lumimarmoripakkomielteestä. Onneksi minulla on Liekki ja Ramsa helpottamassa pahinta marmorikuumetta. Poikien peuhaamista on ilo katsella.
Barrett-herra alkaa olla siinä kuosissa, että sen saattaisi viedä kastraattiluokkaa piakkoin kokeilemaan. Heinä-elokuun aikana se on kasvattanut sellaisen turkin, että en olisi voinut ikinä kuvitellakaan sen siitä kollitteluajan laiheliinista komistuvan tuollaiseksi. Raksut maistuvat edelleen paremmin kuin märkäruoka, mutta siitä huolimatta Barrett on saanut painoa siinä määrin, että kohta pitää ruveta rajoittamaan herran syömistä. Aamuisin Barrett on hyvin hellyyden kipeä. Heti kun herätyskello soi poika tulee puskuttamaan minua päällään ja mörisemään, että pitää silittää. Kastraation myötä Barrett harrastaa saunomista entistä enemmän vähintäänkin toiseksi ylimmällä lauteella ja välillä ihan ylimmällä. Barrett on totta totisesti meidän mörriskä-pörriskä.
KESKIVIIKKO 25.11.2009
Huh! Onpas tullut pitkä väli, etten ole joutanut kirjoittamaan. Yritän siis lyhyesti tiivistää syksyn tapahtumat. Edellisen päivityksen jälkeen olemme käyneet Mellin ja Liekin kanssa kahdessa näyttelyssä. Jyväskylän näyttelyssä 29.8.2009 molemmat saivat sertinsä ja olivat myös hienosti tuomarin parhaita. Paneelissa nähtiin siis jälleen sekä äiti että poika. Seuraava näyttelymatkamme suuntautuikin Ruotsin puolelle Luulajaan. Melli valmistui 12.9.2009 GRAND INTERNATIONAL PREMIORIKSI ja sai seuraavana päivänä sertin seuraavasta luokasta. Eikä siinä kaikki, sillä tyttöhän pääsi paneeliin molempina päivinä ja sunnuntaina sai siellä vielä yhden äänenkin. Ylistäviä kommentteja tuli molempina päivinä tuomareilta. Sunnuntaiaamuna tuomarilauma kokoontui vielä Mellin ja Liekin häkin ääreen ihastelemaan meidän kultaisia tonkineesinaamioita. <3 Harmi, kun oltiin kahvilan puolella niin ei kuultu, mitä tuomarit kissoista jutskasivat. Liekki sai niinikään sertinsä molempina päivinä luokassa 5 ja sunnuntaina paneelissa nähtiin jälleen äiti sekä poika. Ruotsalaiskasvattajat olivat ihan lääpällään meidän Liekkiliiniin, joten Liekki jäikin näyttelyreissulta Ruotsiin tarkoituksena astua pari naarasta. Kyllä ruotsalaiskasvattajat ymmärtävät hyvän päälle.
Lyhyesti sitten Kieppiläisen pentusuunnitelmista. Kaksi astutusta ensin valitulla uroksella ei tuottanut tulosta, joten sovin sitten sen kasvattajan kanssa, jonka luokse Liekki jäi saavani vastaavasti käyttää hänen upeaa moninkertaista BIS-urosta Leoa Kiepille. Samalla jouduin hautaamaan haaveeni mahdollisesti lumipennuista ja odottamaan niitä sitten Kiepin lapsenlapsista mahdollisesti. Kaikki pennuthan kuitenkin tulevat kantamaan joko burma- tai himalajanaamioita. Toivon mukaan täplikkäiden lisäksi olisi tulossa ruskea marmorisiakin pentuja. Minun rooli Kiepin pentueen kohdalla on astutusmatkaa lukuunottamatta pieni, sillä pentuehan tulee syntymään Helsinkiin Kiepin sijoituskotiin. Kiepin laskettuaika on siis 23.12.2009 eli melkolailla joulun tienoille menee synnytys. Toivotaan, että synnytys menee hyvin, vaikka onneksi pk-seudulla eläinlääkäripäivystys on miljoonakertaa paremmalla tolalla kuin täällä periferiassa, mikäli joku menee pieleen.
Lokakuun alussa kävin Englannissa Lontoossa siskoni Päivin kanssa. Oma kieleni on varsin kankea vieraiden kielten kyseessä ollessa, joten siksi olin kiitollinen, että systeri lähti vähän niin kuin tulkiksi. Ja hyvinhän me osattiin valtaisassa Lontoossa, vaikka kyseisessä paikassa asukkaita on enemmän kuin koko Suomessa (yli 7.miljoonaa). Oli siinä kuitenkin tälläisen noin kuuden tuhannen asukkaan kunnasta lähtöisin olevan maalaistollon huuli välillä pyöreänä, kun väkeä vilisi ympärillä. Totesinkin siskolleni, että näin koko reissun aikana ihmisiä varmasti enemmän kuin tänä vuonna Suomessa yhteensä. Kuljimme metrolla neljän päivän metrokortilla. Metrokorttiin (Oystercard) kantsii satsata, jos lähtee Lontooseen. Ei ole edes pahan hintainen siihen nähden, kuinka paljon sitä tulee käytetty. Ah, Oxford Street tuo shoppailijan paratiisi, se kannattaa myös käydä katsomassa, jos Lontooseen menee. Pikkusisko oli ihan mielissään. Miten sillä jalat kestivätkin? Itse loppua kohden lähinnä laahustin siskon perässä kaupasta toiseen. Kulttuurin nälkä tyydytettiin käymällä kahdessa museossa. British Museum oli kyllä valtaisa paikka ja päätelle väen jakautumisesta museossa, suurin osa porukasta halusi nähdä muumioita. Viimeisenä päivänä saimme sitten mukaamme ihanan pikkulikan tonkineesinaamio marmori bengalitytön Din, joka kyllä sai meiltä suomenkielisen kutsumanimen 'Timantti'. Kasvattaja Joolz oli tosi ystävällinen ja vei meidät omalla autollaan Heathrown lentokentälle. Lentokentällä Timantti herätti ihastusta niin kahvilan työntekijöissä kuin turvatarkastuksen muuten niin virallisesti käyttäytyvissä virkailijoissa. Ja Suomeen päästiin onnellisesti Timantti kuljetuskopassaan Finnairin lentokoneessa jalkojeni juuressa. Laskeuduttuamme jälleen Helsinki-Vantaan lentokentälle oli siskoni mies meitä vastassa Kiepin kanssa. Hän oli hakenut Kiepin sijoituskodista. Sitten menimmekin juna-asemalle, josta jatkoin matkaa kohti Ruukkia kahden kissan, Kiepin ja pikkuisen Timantin kanssa. Ja näin siis sai alkunsa Kiepin matka Ruotsin puolelle astutettavaksi.
Viikkokohan se sitten meni kunnes Kieppi tuli kotiuduttuamme Ruukkiin kiimaan. Ajoimme sitten Ruotsin puolelle Bodeniin ja heti samaisena iltan oli alkanut tapahtua. Kiepillä ja Leolla oli synkannyt ilmeisen hyvin yhteen. Ja sitten noin kolmen viikon kuluttua haimme Kiepin takaisin Ruukkiin ja taas aloitin pitkän matkan Junalla kohti etelää. Kyllä Kiepille tulikin reissaamista, mutta nyt tosiaan on pullat hyvin uunissa ellei sitten ole kyse valetiineydestä. Painoa on kuitenkin siihen malliin tullut ja nisät niin punoittavat, että eiköhän kyse kuitenkin ole oikeasta raskaudesta. Loppuraskaudesta tehdään todennäköisesti vielä röntgen pentujen tarkan lukumäärän selvittämiseksi. Kiepin Melli-mamman synnytykseen liittyneiden ongelmien takia pidän tätä perusteltuna. Joka tapauksessa nyt vielä noin kuukaudi odotusta ja sitten ihania pieniä palleroisia luvassa.
Ensi vuoden näyttelyistä sananen kuitenkin vielä tähän loppuun. Omien kisasuunnitelmieni takia kissanäyttelyissä tulemme käymään varsin harvakseltaan, mutta eiköhän perinteinen Kempeleen näyttely heinäkuussa ole ohjelmassa. Siitä tarkemmin myöhemmin.